Tuoreita mustikoita oli vielä jääkaapissa ja piirakkaa olaan tehty useamman kerran ja nopsaankin halusin jotain uuniin tehä, niin päädyin tekemään mustikkapannukakun. Ohje on pellilliselle, mutta puolittamalla ohjeen, saa tehtyä piirakkavuoallisen. Pohjahan on ihan tavallinen pannukakkutaikina ja päälle ripotellaan haluttuja marjoja, mulla nyt tuoreita mustikoita.

Tälleen tein tämän postauksen mustikkapannukakun.

Mustikkapannukakku
(käyttämäni pellin koko 34x37 cm ja pannari mahtuu just ja just siihen paistumaan)

Taikina:

8 dl (täys)maitoa
3 isoa kananmunaa

4½ dl vehnäjauhoja + 1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa (meille tämä suolamäärä ei ole liikaa, mutta jos tykkäät tosi vähäsuolaisesta, laita vähemmän. Käytetty suolakin vaikuttaa makuun. Minä käytän hienonnettua merisuolaa)
½ - 3/4 dl sokeria (nyt laitoin isomman määrän, eikä ollut meillekkään kokonaisuus liian makeaa)
50 g sulatettua voita (tai margariinia)

Raakan pannukakun pinnalle

3 - 4 dl tuoreita mustikoita ja noin 2 rkl sokeria

Valmistaminen

Yhdistä kulhoon maito ja kananmunat, vatkaa sekaisin (minä käytän pallovatkainta) Lisää kaikki kuivat aineet ja rasvasula ja sekoita taikina tasaiseksi. Jos on aikaa, voi taikinan antaa tekeytyä esim. puoli tuntia, mutta minä laitan pannarin useimmin heti paistumaan.  Laita pellille leivinpaperi (minä laitan 2 paperia päällekkäin, koska uunini paistaa ihan täräkästi pohjasta) ja kaada taikina pellille. Ripottele mustikat tasaisesti koko pannarille ja vielä vähän sokeria pinnalle. Paista pannari uunin keskitasossa 200-225 asteessa 30-35 min kunnes on mieleinen paistopinta päällä ja pohjastakin on paistunut hyvin. Anna pannarin jäähtyä hetkinen ja leikkaa se sitten halutun kokoisiksi annospaloiksi.

Jos pannari tuntuu omaan makuun turhan vähän makealta, voi sen pinnalle vaan ripotella lisää sokeria vielä paiston jälkeenkin.

Pannari menossa paistumaan.Tähän oon jo ripotellu sokeria pinnalle. 

Tykätään ihan kunnolla paistuneesta, niin tämä oli uunissa 35 min. 

Ripottelin vielä pinnalle pikkasen sokeria paloitteluvaiheessa. Hyvää oli. Me ei tämän kanssa oteta mitään lisukkeita, mutta tokihan palanen vaniljajäätelöä tai kermavaantokeko tähänkin sopisi.
 

Kerroin joku aika sitten, että kävin siistimässä kaukaisen sukulaiseni K. V. Kalliosalmen perhehautaa, kun hauta näkyy olleen vuosikymmeniä hoitamatta, ja istutin sinne perennan. Kalliosalmi oli isoukkini serkku ja ensimmäinen kansanedustajaehdokas Kemijärveltä 1907 ja 1908 eduskuntavaaleissa. (Varasijalle jäi, kuten minäkin.) Tätä kuvassa oleva hauta ei liity sukuuni enkä ala sitä hoitaa, mutta sen verran tein nyt illalla, kun ei vielä väsyttänyt, että otin vapauden käydä pesemässä hautakiven pintaa vähän puhtaammaksi. Kyse on Kemijärven kunnallishallinnon merkkimiehestä, joka kuoli lapsettomana ja jonka hautaa ei kai kukaan ole ottanut hoitoonsa.

Kemijärvellä oli kerran valtuustossa yhtä aikaa kolme Matti Kulpakkoa, joiden nimet erotettiin alkukirjaimilla - M.A., M.E. ja M.U. - Merkittävimmän uran teki tämä M. U. Kulpakko.

En tiedä hänestä juurikaan perimätietoa, mutta muutamien hakuteosten ja aikansa lehtikirjoitusten mukaan Kulpakko oli vuostimolainen maanviljelijä ja poromies, joka toimi tulevan kansanedustaja M. O. Lahtelan kanssa myös Kemijärven ja Pelkosenniemen väliä kulkeneen höyrylaivan kapteenina ja laivayhtiön johtotehtävissä.

M. U. Kulpakosta sanottiin, että hän kantoi kunnan asioita selkärepussaan. Aikana, jolloin johtavia virkamiehiä ei ollut, "kunnan isät" hoitivat paljon sellaisia asioita, jotka nykyään ovat viranhaltijoiden toimenkuvaa. Kulpakko toimi mm. kunnallislautakunnan puheenjohtajana 1904-18 ja kun kunnallishallinto perustettiin 1919, niin hän istui vielä ensimmäisen kauden kunnanhallituksen johdossa. Kun vuosina 1907-15 toimi myös kunnankirjurina, niin kunnan asioiden ydin hoito oli todella tiiviisti yksissä käsissä. Hän oli perustamassa Kemijärvelle omaa Säästöpankkia toimien sen ensimmäisenä isännistön puheenjohtajana, ja myöhemmin hän toimi myös Osuuskassan hoitajana. Monesti hän oli mukana myös erilaisissa lähetystöissä kemijärveläisten edustajana.

Vuonna 1910 Kulpakko oli ehdokkaana myös eduskuntavaaleissa suomettarelaisten ehdokaslistalla. Maalaisliitto alkoi kuitenkin nousta jo valtapuolueeksi ja Kulpakon kannatus jäi näissä vaaleissa melko vähäiseksi. Kuntapolitiikassa sen sijaan ei ollut puoluelistoja vielä Kulpakon elinaikana.

M. U. Kulpakko oli kahdesti naimisissa, ensimmäinen vaimo Kaisa Maria o.s. Harju on haudattu hänen kanssaan samaan hautaan. Toinen vaimo oli viipurilainen rautatieläisen leski Alina Amalia Piippo. Molemmat avioliitot olivat lapsettomia.

Kulpakko tuli säilyneen muistitiedon mukaan myöhemmällä iällä uskoon. Sitten hän oli aktiivisesti mukana lestadiolaisessa uusheräyksessä ja toimi jonkin verran myös seurakunnan luottamustehtävissä. Kulpakko muisteli näitä aikoja Huutavan ääni -lehdessä 1.11.1929: "Nöyrässä rakkauden hengessä tehty työ vaikutti ihmisten sydämissä herätyksen armotyön ja antoi armon kääntymykseen suurille joukoille. Seuratilaisuudet muodostuivat liikuttaviksi hetkiksi, niin ettei eroittanut katuvaisten itkua ja armoitettujen ilonääniä toisistaan. Jumalaa ylistäen kuljettiin pitkiä seuramatkoja, jolloin taipaleiltakin saatiin kuulla kiitoslauluja. Silloin oli täällä erityisempi etsikkoaika Jumalalta, suuret kansanjoukot pysähtyivät kysymään, mitä heidän rauhaansa sopii."

Muistot Kulpakon persoonasta lienevät jo painuneet historian hämäriin. Muistokirjoitus Pohjolan Sanomissa kertoo, että viimeisiksi vuosikseen ennen niin toimelias mies "vetäytyi yksinäisyyteen". Kunnanvaltuustoon hän kuului jäsenenä kuitenkin kuolemaan saakka. Kulpakko kuoli kotonaan 11.5.1936, vaikea sydänsairaus varjosti viimeisiä elinaikoja.

Kuolinilmoituksessa olivat samat sanat, jotka on kirjoitettu hautakiveen: "Ei enää aurinkosi laske eikä kuusi pimene, sillä Jumala on oleva valonasi ja päättyneet ovat murheesi päivät."

Mutta ehkäpä takiainen -sana onkin vastakohta etiäinen -sanalle. Takiainen onkin johonkin tapahtumaan jälkeen päin puuttuva (reaktiivinen, jälkiviisas) ja etiäinen taas vastaavasti jo ennen tapahtumaa toimiva (proaktiivinen, ennakoiva).

Kumpi toimintatapa politiikassa tai elämässä johtaa parempaan tulokseen? Luulisin että ennakointi.