Srry, vinetän.
Viime itkunparahduksestani on jo kyllä varmaan liiankin kauan, joten ehkä kaikki viimepäivien pikkuasiat (koulutyöt yms) paisuvat mielessä ja saa poraamaan. Mutta mielestäni se on vain hyvä asia että välillä tulee sellainen tunne että nyt pitää tirauttaa kyyneliä, koska itkeminen helpottaa ja sen jälkeen vain naurattaa.

Eli huomenna lähes suoraan koulusta nokka kohti Joensuuta. Seuraavan kerran postaan varmana vähän iloisemmissa merkeissä, ellen sitten Joen yössä tule raiskatuksi tai vedä muuten vaan yli hilseen.

Menen tästä mussuttamaan ja paisuttamaan itseäni entisestään letuillani kera Tiikerin makean omenahillon.
(<< Hänellä muuten nukke myynnissä, tsekatkaa jos kiinnostaa BJD-poikanuket!)